Hyvä soitto- ja tuotantojälki ei pelasta ilmeetöntä materiaalia – arviossa Wolfchant

Julkaistu Infernossa 4/2021.

30.05.2021
WOLFCHANT
Omega: Bestia
REAPER

Saksalaisissa folk- ja pagan metal -yhtyeissä on kuulunut monesti häiritsevä geneerisyyden ja plagioinnin kalske. Juttuja on kopioitu sumeilematta etenkin suomalaisilta folk metalin pioneeribändeiltä ilman yritystä kuulostaa omanlaiselta.

Olen laskenut myös baijerilaisen Wolfchantin jossain määrin osalliseksi kyseiseen toimintaan. Muodostin käsitykseni asiasta kuitenkin yli kymmenen vuotta sitten, minkä jälkeen bändi on julkaissut paljon musiikkia, jota en ole kuullut.

Vuonna 2003 perustetun bändin uutukainen on sen seitsemäs täyspitkä. Sillä soi pitkälti yhtyeen ensijulkaisuille ominainen hyökkäävä ja melodiavoittoinen folk metal. Suurin muutos on jyhkeyden ja eeppisen jylinän lisääntynyt rooli. Lisäksi kehitysaskeleita on otettu niin soitto- kuin soundipuolella, minkä myötä jälki on myös ammattimaisemman tuntuista.

Omintakeisuudessa bändi ei ole valitettavasti petrannut. Enimmäkseen saksaksi, mutta myös englanniksi tulkitut rallit ajavat useimmiten tylpästi ja yhdentekevästi kuulijan ohi. Levyn lupaavasti avaavassa, eloisaa melodiakieltä syöttävässä Kometissa on hyvä meno, mutta sen jälkeen materiaali notkahtaa hyvin ilmeettömäksi. Loppupuolen kasvattelevammat tunnelmapalat Out in the Dark ja The Flame paikkaavat levyä hieman, mutta eivät pelasta sitä.

Vaikka Wolfchant on kasvattanut lihasta soitto- ja tuotantojäljessä, sillä on vielä pitkä matka kiinnostaviin ja omannäköisiin kappaleisiin. Niinpä mielipiteeni bändistä ei juuri muutu.

Lisää luettavaa