Ihan hyvä, mutta ei loistava välipala – arviossa Carcassin ep

Julkaistu Infernossa 9/2020.

30.12.2020
Carcass
Despicable
NUCLEAR BLAST

Liverpoolin psykopatologit palasivat elävien keskuuteen vuonna 2007, kun yli vuosikymmen oli vierähtänyt arkussa lahoten. Comebacklevy Surgical Steel näki auringonvalon 2013, välityöpikkulevy seuraavana vuonna ja nyt on ”jälleen” lyhytsoiton aika.

Koska tulevan kokopitkän julkaisu aina vain lykkääntyy, fanien pahimpaan Raato-nälkään on päätetty tarjoilla neljä uutta annosta. Ja kyllähän tämä ihan maistuu, vaikkei ole missään nimessä mehukkainta Carcassia. Nuoruuden vimmaiseen ja näkemykselliseen uudistustyöhön vanhasta goreratsusta ei enää ole, eikä kukaan niin varmaan oletakaan.

Despicable kulkee pitkälti samoilla askelmerkeillä kuin 2000-luvun aiempi Carcass-materiaali, eli nyt liikutaan jossain linjalla Necroticism–Heartwork–Swansong. Päällisin puolin kaikki pelaa: sormet luikertavat kitarankaulaa pitkin melodioilla herkutellen, groovaava rot’n’roll syleilee grindcorea ja Jeff Walkerin väkevänilkeä ärinä on iskussa.

Soundeissa on orgaanista pehmeyttä, mutta kaipaisin hiukan tukevampaa äänimaailmaa. Kaikki on jotenkin liian ennalta arvattavaa, hitusen lepsun oloista ja juuri sen kuuloista, että kappaleet ovat syystäkin välipala-ep:llä. Aivoihin hiippailee tunne, että Carcass yrittää väkisin kuulostaa Carcassilta. Ihan hyvä, mutta ei loistava.

Lisää luettavaa