Ihokarvat meinaavat reagoida – arviossa Throne of Heresy

Julkaistu Infernossa 2/2018.

Throne of Heresy
Decameron
The Sign

Kolmanteen levyynsä ehtinyt ruotsalaiskvintetti tarjoilee monipuolista modernia kuolometallia. 

Aivan tyylipuhtaasta deathistä ei voida jutella, sillä Throne of Heresy hyödyntää raastossaan myös mustan metallin raakaa ja kylmämelodista ajoa. Viimeistään väkevänä puskeva örinä kuitenkin varmistaa, mitä genreä tässä edustetaan. Sekaan on viljelty puheosuutta ja mahtipontista puhdasta laulua, jotka lisäävät levyn sävykkyyttä. 

Kappaleiden pituudet vaihtelevat alle neljästä päälle seitsemään minuuttiin ja niihin on saatu mahdutettua mukavasti vaihtelua. Levyllä liikutaan keskitempoisesta tuplabassarijyräämisestä rivakkaan blastbeattulitukseen. Kitarat melodisoivat runsaanlaisesti ja kuljetuksissa on paikoin hienoa majesteetillisuutta. Ihokarvatkin meinaavat reagoida. 

Kyseessä on teemalevy mustana surmana tunnetun ruttoepidemian kauhuista. Aihe natsaa kuolobändille kuin naamio keskiajan ruttolääkärille. Soundeissa on rapsakkuutta ja kirkkautta, eikä möyry ole todellakaan sitä visvaisinta laitaa. Decameron on levy, josta ei periaatteessa löydy moitittavaa, ja tähtihetkiäkin löytyy. Kuuluisa ”se jokin” jää kuitenkin uupumaan.