Ilahduttavan omaehtoinen, tasapainoinen ja lämminhenkinen ilmestys – arviossa Lizzard

Julkaistu Infernossa 2/2018.

01.07.2018
Lizzard
Shift
Metalville

Vuonna 2005 perustettu Lizzard on ehtinyt kolmanteen pitkäsoittoonsa. Musiikkiaan taiderockiksi luonnehtiva ranskalaiskokoonpano koostuu kitaristi-laulaja Mathieu Ricousta, basisti William Knoxista ja rumpali Katy Elwellistä ja tulee viitanneeksi kuulaanherkässä, hersyvän kokeilevassa ilmaisussaan vähintäänkin progeen, vaihtoehtometalliin ja post-rockiin.

Trion soitto on tyylitajuista, tuoreenkuuloista ja suurimmilta osin sävyltään toiveikasta. Lumoavat levitointisessiot saavat vastapainokseen jyrääviä ja usein kromaattisia kiemuroita, mutta rosoisimmillaankin musiikki on ilmavaa ja puhtaimmillaankin lepattavaa. Kun tähän lisätään legendaarisen ääniasiantuntijan Sylvia Massyn apu, musiikki etenee elinvoimaisena, yhtenäisenä ja sopivasti mutkittelevana virtana, jossa jokaisen jäsenen oma uoma pääsee hohtamaan. 

Keskinkertaisuutta levyllä edustavat lähinnä lauluosuudet, jotka korostavat läsnä olevaa viattomuuden tuntua mutta kuulostavat välillä turhankin aroilta ja innottomilta suhteessa musiikin vapautuneeseen fiilikseen. Kappaleet pääsisivätkin ehkä vielä paremmin oikeuksiinsa, jos ne olisivat nätin nimikkokappaleen tavoin täysin instrumentaalisia, varsinkin kun levyn optimistiseen filosofiaan sinänsä sopivat sanoitukset antavat kokonaisuudelle vain vähän lisäarvoa. 

Kappaleet eivät ehkä erotu kovin paljon toisistaan, mutta tylsiä ne eivät todellakaan ole. Vaikkei Shift saa henkeä täysin salpautumaan, sitä voi pitää ilahduttavan omaehtoisena, tasapainoisena ja lämminhenkisenä ilmestyksenä. Albumi sekä aktivoi että rentouttaa ja tuo hymyn helposti huulille. 

Lisää luettavaa