Syvällä okkultismin syövereissä piehtaroiva kreikkalaisbändi Acherontas julkaisee kahdeksannen levynsä. Mustassa metallissaan tiheään mystisyyteen ja spirituaalisuuteen verhoutunut yhtye jatkaa uudella luomuksellaan kiehtovan ja erittäin väkevätunnelmaisen tutkiskelun äärellä.
Vuodesta 2007 kasassa olleen yhtyeen ilmaisusta välittyy ennen kaikkea vahva näkemys, perehtyneisyys ja palo. Jo levyn nimi voisi olla jonkin yliopistotasoisen filosofian opinnäytetyön otsikko. Mikä parasta, albumin kypsä ja monivivahteinen sisältö on vakuuttavasti linjassa sen otsikon kanssa.
Levyllä harjoitetaan taidokasta tunnelmanvaihtelua kummittelevan kerronnallisuuden, räjähtävän paatoksellisuuden ja kylmäävän tarttuvuuden välillä. Erityisesti sävellysten terävinä viiltävät tremolot ja kekseliäästi luovivat riffit tuntuvat tehokkaimmillaan luissa ja ytimissä asti. Komeuden kruunaa bändin laulajan ja ainoan alkuperäisjäsenen Nikolaous Panagopoulosin draaman kaaria hyvin mukaileva tulkinta.
Kunnioitettavan korkealaatuisen kokonaisuuden tähtihetkiksi kohoavat puhuttelevasti pohtiva nimikappale ja hätkähdyttävästi kasvava Coiled Splendor. Jos black metal on huonoimmillaan mitä puuduttavinta kuunneltavaa, parhaimmillaan se toimii alkukantaisten tuntemusten voimallisimpana välittäjänä. Olen hämmästynyt, jos tämä ei ole lajityyppinsä tämän vuoden parasta tarjontaa.