Ilmavuudestaan huolimatta musiikki koskettaa – arviossa Rue Morgue

Julkaistu Infernossa 11/2018.

Rue Morgue
Rue Morgue
Svart

Sanoo yhtye itse mitä tahansa, niin kyllähän Rue Morgue edustaa ehtaa post-punkia. Tosin se liikkuu karsinansa sisällä laaja-alaisen sulavasti punkista popin kautta goottailuun. On hämmentävää, että näinkin tuore, aiemmin vain kaksi pikkuvinyyliä julkaissut porukka tarjoaa esikoisellaan täysin valmista tavaraa.

Orkesterin nimikkodebyytti on todella naseva ja tyylikäs julkaisu. Sen mustavalkoisen pelkistetyissä kansissa ei ole mitään ylimääräistä, ja sama pätee kokonaisuuteen. Yhdeksän biisiä 27 minuuttiin on rohkeahko mutta täysin oikea ratkaisu. Levyn kappaleet ovat hävyttömän hitikkäitä, mutta eivät aiheuta peräkkäin kuunneltuina minkäänlaista ähkyä.

Ilmavuudestaan huolimatta musiikki koskettaa, eivätkä osin naivistisesti ahdistusta ja melankoliaa tihkuvat, uskottavasti tulkitut sanoitukset hävetä piiruakaan, vaan niihin pystyy samastumaan vähintäänkin osittain.

On hienoa, että Kuudes Silmä -yhtyeen viime vuonna ilmestynyt Pelko saa Rue Morguesta genrekentälle näin kovan seuraajan. Vanhat parrat paraatissaan eivät voi kuin seurata kaukaa perästäpäin nuorempien tekijöiden esiinmarssia.