Omintakeisella kotimaisella konemetalliryhmällä on ollut valitettavan junnaava historia: miltei 20-vuotiaalla bändillä on tilillään ainoastaan yksi kokopitkä ja pari pienjulkaisua. Toimintaa ehti tosin hidastaa pari vuotta ottanut ”lopettaminen” 2000-luvun alussa.
Nyt yhtye on saattanut maailmaan toisen albuminsa vahvasti sykkivää elektro/industrial-metallia. Genren markkinarako on tässä maassa varsin pieni Turmion Kätilöiden ja Fear of Dominationin kaltaisten nimien käytännössä dominoidessa kenttää. Diablerien valtiksi osoittautuu kuitenkin sen oiva kyky pyörittää riittävän innovatiivista ja yllätyksellistäkin palettia.
Täysin samankuuloisia nimiä ei tule mieleen, vaikka levyn astraalinen kaaosilmapiiri muistuttaa ajoittain Chaosweaveristä. Parhautta väläytellään maittavan kiemuraisessa tunnelmoinnissa ja intensiivisessä riffipaahdannassa tarttuvasti sovitettuun elektronisuuteen istutettuna. Levy sisältää aika hyvin ne elementit, joita nautinnollisesta industrial metalista pitää löytyä.
Pääkaupunkilaisyhtyeessä on tekijämiehiä muun muassa Impaled Nazarenesta ja The Chantistä, joten materiaalin laadukkuus ei tule täytenä yllätyksenä. Potkivalla äänimaailmalla teutaroiva albumi lähtee käyntiin hyvin ja pitää pihdeissään. Aivan koko mitaltaan se ei kuitenkaan purista rautaisimpaan nyrkkiinsä.