En liene lähellekään ainoa Inferno-yhteisön jäsen, jolle tanskalainen Lucer ei ole aiemmin tuttu, vaikka yhtyeen kerrotaan olevan yksi kotimaansa suosituimmista rockyhtyeistä. Tilanne on hyvä korjata viimeistään nyt, kun veljesten Lasse ja Anders Bøgemarkin johtama yhtye julkaisee kolmannen levynsä. Kokoonpano ei nimittäin tee yhtään hullumpaa hard rockia.
Saatekirjeessä yhtye kertoo genrensä olevan alternative rock. The New Worldin erittäin sliipattu tuotantojälki huomioon ottaen määritelmä saattaa tuntua hassulta, mutta on siinä oma totuutensakin. Lucerin tyyli on suoraa jatkumoa post-grungesta, ja tämän vuosituhannen bändeistä verrokeiksi voisi nostaa vaikkapa sellaisia amerikkalaisnimiä kuin Skillet ja Shinedown, tai ruotsalaisen Corrodedin. Eli iskevällä ja erittäin melodisella linjalla mennään.
Historiakatsaus osoittaa, että Bring Me Good News -debyytillä (2015) yhtyeen yleissoundi oli nykyistä juurevampi ja hitusen punkahtava. Ghost Town -seuraajalla (2019) kuroteltiin opportunistisesti popahtaviin tunnelmiin. Nyt soundia on tukevoitettu ja kappaleita virtaviivaistettu. Tiukasti metallissa pitäytyville meno on liian siirappista, mutta kaupallisen pophevin ystävät saavat fiksinsä.