Islaminvastaista black metalia Torniosta – arviossa Curse Upon a Prayer

Levyarvio julkaistu Infernossa 6/2015.

Curse Upon a Prayer
Rotten Tongues

Inverse
2_5_kirvesta

Torniolaisen black metal -yhtyeen From the Land of Demise -esikoinen (2014) meni varmaan monelta ohi. Suurimpana syynä tähän lienee pieni ranskalainen levy-yhtiö, mutta eipä bändi ole toisaalta päässyt briljeeraamaan musiikillaankaan.

Uusi Rotten Tongues myllyttää päällisin puolin hyvissä merkeissä. Soundimaailma ja soitto ovat hyvää tasoa, ja blackille ominaista intohimoakin tuntuu löytyvän. Suoria musiikillisia vertailukohtia ei puolestaan tahdo löytyä, mutta eipä bändi kuulosta turhan omaperäiseltäkään – ellei omaperäisyydeksi laske sanoituksia.

Rotten Tonguesilla perinteinen kristinuskonvastaisuus on saanut kylkeensä suoraviivaisen islaminvastaisuuden, mikä on aihepiirinä vielä melkoinen tabu, vaikkakin nostamassa hiljalleen päätään mustemman metallin piirissä. Lieköhän aihepiirin käsittely perimmäinen syy sille, että bändin muusikot pysyttelevät levyn kansilehdissä täysin anonyymeinä?

Curse Upon a Prayer on periaatteessa pätevää paukutusta, mutta yhtyeen musiikki tarvitsisi tuekseen jotain rohkeampaa ja yllätyksellisempää. Katsellaanpa, onko homma ottanut tuulta kolmannella levyllä. Potkua nelikosta kuitenkin löytyy.