Kireänkirskuvaa kitarasoundia vanhan ruotsidödiksen hengessä – saksalainen Nightbearer tempoo vanhakantaista death metaliaan ärhäkästi ja melodioita sopivasti viljellen.
Riffittely on varsin yksinkertaista, mutta joukkoon mahtuu maistuvaa rytmittelyä hieman yllättäen Satyriconin ja toisaalta myös Amon Amarthin hengessä.
Levyn räyhäkkä ote tuntuu alkuun lupaavalta, mutta lopputulos jämähtää aika keskivertokamaksi. The Gods May Weep tosin on niin sanotusti pysäyttävä biisi. En tiedä, onko miksauksessa sattunut vaihevirheitä vai oliko tarkoitus olla supertaiteellinen, mutta onhan hämmentävän kuuloista epärytmiikkaa.
Lupaavia hetkiä löytyy mukavasti, mutta materiaalin epätasaisuus vähentää kuuntelun nautittavuutta.