Hyvällä nimikko-ep:llä uransa vuonna 2018 avannut Marrasmieli sijoittuu luonnonläheisen äärimetallinsa kanssa sille tontille, jota ovat suomalaisbändeistä asuttaneet muiden muassa Ensiferum, Eternal Tears of Sorrow, October Falls ja miksei myös Vordven.
Kolmikon ensimmäinen levy jatkaa siitä, mihin edeltävällä julkaisulla jäätiin, mutta musiikkia on ruuvattu pykälän verran eeppisempään ja monipuolisempaan suuntaan, mikä oli oikeastaan täysin odotettavissa. Tätä kutsutaan joissain piireissä ”luonnolliseksi kehitykseksi”, eikä suunta kuulosta Marrasmielenkään kohdalla lainkaan pakotetulta.
Albumi kulkee läpi monien tunnelmien, mutta pääosin pysytellään nopean ja melodisen black metal -tykityksen parissa, jonka Marrasmieli myös taitaa parhaiten. Todellinen kliimaksi koetaan lähes 11-minuuttisen, vahvasti Moonsorrow-henkisen Aallot-päätöskappaleen aikana. Biisin asteittainen rakentelu kevyestä liplatuksesta massiiviseen tykitykseen on erittäin onnistunutta.
Marrasmieli tekee debyytillään odotetusti hyvää ja tasaista jälkeä, mutta hommassa on vielä parannettavaa, sillä joissain kohdin pieni tiivistäminen olisi paikallaan. Bändillä on siis hyvät eväät reippaasti tätäkin vakuuttavampiin suorituksiin.