Death ja black metalin sekoittaminen ei ole paperilla erityisen mielenkiintoinen juttu. Kotimainen Soul Gutter leipoo kuitenkin joukkoon synkeää melodisuutta ja lohdutonta melankoliaa vanhemman mustan metallin hengessä, mikä antaa yhtyeen toiselle pitkäsoitolle enemmän liikkumavaraa.
Laulaja kiduttaa äänijänteitään monesta kulmasta, ja rumpali painaa kaasua lähes herkeämättä. Meininki on melkoisen kova, ja siihen nähden on jopa yllättävää, kuinka toivottomia tunnelmia yhtye saa viilleltyä kitaroillaan mättönsä kylkeen. Tämä antaa musiikille kaivattua omaleimaisuutta, vaikka käytetyt keinot eivät ole sinänsä kovin persoonallisia.
Stead jättää itsestään erittäin hyvän jälkimaun, ja periaatteessa ainoa harmistuksen aihe liittyy sinänsä aivan kelvolliseen mutta musiikin tyyli huomioiden turhan tunkkaiseen soundiin. Muuten palikat ovat soittoa myöten niin hyvässä järjestyksessä, että olisi mielenkiintoista kuulla, mihin yhtyeen rahkeet riittäisivät ammattimaisemman tuotannon tukemana.
Tyylikkäästi paketoitu levy ilmestyy sadan kappaleen numeroituna painoksena, mikä tuntuu sen laatuun verrattuna aika vähäiseltä määrältä.