Itse nimikkokappale kulkee mystisen surfpoljennon vetämänä ja on tarttuvuudessaan lähes ärsyttävä. Debyyttilevyllä valloillaan ollut, paikoin jopa pahaenteiseksi luonnehdittava ilmapiiri on vaihtunut selkeästi hipahtavampaan ja liveystävällisempään suuntaan, mikä ei ole lainkaan huono asia.
Keskivaiheen covervetona on Shocking Bluen Long and Lonesome Road, mikä onkin kappaleena ”ihan jees”, mutta Muinaisten oma More than Living palauttaa homman taas raiteilleen. Seesteisenä slovarina kulkeva biisi kasvaa loppua kohden mahtipontiseksi eepokseksi.
Ep osoittaa bändin olevan edelleen hyvässä tikissä, ja erityisesti laulajatar Jess on saanut ääneensä huikeasti lisää väriä ja varmuutta. Ja hei, siitä occult rock -trendistä puhumisen voi jo lopettaa, sillä kuinka monta tämän genren bändiä oikeasti on olemassa? Viisi?