Jotain muuta kuin pelkkä huumoriprojekti – arviossa Steve’n’Seagulls

Levyarvio julkaistu Infernossa 6/2015.

Steve’n’Seagulls
Farm Machine

Spinefarm
4_kirvesta

Steve’n’Seagulls nousi viime vuonna melkoiseksi nettihitiksi vääntämällä raskaan musiikin klassikoita (mm. AC/DC, Iron Maiden, Dio) bluegrassin kielelle. Tämä sai huomiota myös ulkomailla, joten oli vain ajan kysymys, milloin levytyssopimusta tarjottaisiin.

Yhtyeen konsepti ei ole sinällään uniikki, sillä norjalainen Hayseed Dixies on tehnyt omaa AC/DC-bluegrass-tribuuttiaan jo vuosituhannen alusta. Ja kyllähän banjomiehiä on nähty metallia sahaamassa aikaisemminkin. Mutta se, mikä erottaa Steve’n’Seagullsin kaikista muista, on yhtyeen paneutuminen sovituksiin. Niihin on todella panostettu, ja tämä on seikka, joka tekee yhtyeestä jotain muuta kuin pelkän huumoriprojektin. Tämä levy kestää kuuntelua.

Kaikki coverit ovat huolella työstettyjä, ja yhtye saa uutta hohtoa jopa kaikkein kuluneimpiin standardeihin. Hyvänä esimerkkinä toimivat letkeästi rullaavat Holy Diver ja Nothing Else Matters. Erikoisemmasta päästä lienee Rammsteinin Ich Will, josta löytyy villiä kurtweillmaista karnevalistisuutta. Gunnareiden Paradise City taas toimii jo yksistään mahtavien stemmalaulujensa vuoksi. Ehdoton lisäpiste tulee äärimmäisen tyylikkäästä Pantera-versioinnista, Cemetary Gatesistä, jonka johtoriffi taipuu yllättävän jouhevasti kepeämmällekin muotokielelle.

Tällaisista lähtökohdista ponnistavien ryhmien pitkäikäisyyttä on vaikea ennustaa, mutta ainakin juuri tällä hetkellä Farm Machine tarjoaa laadukasta viihdettä kotisohvalle asti.