Mitä sitä sanottiinkaan matkimisesta ja imartelusta? Tätä ennen pari ep:tä julkaissut tanskalaiskolmikko Archangel aloitti live-esiintymisuransa soittaen Misfits- ja Samhain-lainoja, ja vielä ensimmäisellä minarillakin oli Danzig-versiointi. Näiden herra Anzalonen legendaaristen yhtyeiden vaikutus kuuluu myös juuttien debyyttipitkäsoitolla.
Mallikkaasti koukutetut melodiset singalongit yhdistyvät seiskaseiskapunkkiin, testosteronilta haisevaan vanhan koulun horror punk -estetiikkaan ja vähän kolhoon, ysärillä tavalla goottilaiselta tuoksahtavaan metalliin.
Örmyily on kaikessa epäomaperäisessä kotikutoisuudessaan lutusen tarttuvaa. Yksinkertainen on kaunista ja kolmella neljällä soinnulla pääsee pitkälle. Esikuvaltaan hiukan maneereja pöllivä, mutta rajallisilla laulutaidoillaankin Glenkkua tuntuvasti paremmin laulava Søren Crawack kavereineen kippaa päälleen kauhallisen teatteriverta, panee kliseet jonoon ja pistää jalalla goreasti.
Biiseissä on dynamiikkaa, basso pörisee kuin stoner rockissa ja skebasoolot ovat just eikä melkein mitä sattuu. Kun ajo on näin kovaa ja innostunutta, yön pimeät voimat manautuvat valloilleen kuin itsestään!