Hollantilainen Sator Malus hyppää kehiin ensimmäisellä täyspitkällään, joka tarjoaa 52-minuuttisen annoksen tunnelmallista ja hypnoottista black metalia.
Vaikka vuonna 2012 perustettu yhtye on studiolevytysten puolesta ensikertalainen, musiikista on selkeästi kuultavissa, että mistään soittonoviiseista ei ole kyse. Sama koskee myös sävellyspuolta, sillä Sator Malus vaikuttaa löytäneen jo ensimetreillä luontevan ja uniikin tavan ilmaista itseään.
Kappaleet ovat melko pitkiä, heiluen keskimäärin 9–10 minuutin tienoilla, mutta eivät kuitenkaan puuduttavia. Tämä on merkittävää, sillä biisejä ole koristeltu millään ylimääräisillä krumeluureilla, vaan ne luottavat puhtaasti kitarapohjaiseen alkuvoimaan. Melodioissakin ollaan melko kitsaita, vaikka niitä esiintyy riffeissä jonkin verran. Yhtye osaa siirtyä luontevasti tunnelmasta toiseen, olipa kyseessä sitten ankara blastbeat-tykitys, keskitempoinen kaahaus tai verkkaisempi tuomiojunnaus.
Vertailukohtaa miettiessä ensimmäisenä tulee mieleen maanmiehensä Urfaust. Siksipä ei ole lainkaan outoa, että jälkimmäisen laulaja IX käy avaamassa kurkkuaan levyn päätöskappaleessa. Täytyy todeta, että uljaammin ei voisi levyä lopettaa: jylhä johtomelodia pitää kuulijan otteessaan viimeiseen asti eikä hellitä edes kuuntelukokemuksen päätyttyä.
Dark Matters on kaikin puolin laatutyötä. Tyylillisesti bändi voisi ehkä harrastaa hitusen verran enemmän variaatiota, mutta vain hitusen. Hyvältä polulta ei kannata rynniä suoraan pusikkoon.