Kun isot, karvaiset ja rumat miehet esittävät gospelia, ylistyksen kohteena on harvemmin se parituhatta vuotta sitten oletettavasti elänyt, lähes kaikista tykännyt pitkätukkainen hippi, hänen vitsauksia säästämätön isänsä tai heidän tekosensa. Ensimmäisen ep:nsä julkaiseva Holy Life ei olekaan mikään hihhuliporukka, vaikka pelkkien nimien perusteella voisi näin luulla.
Holy Life on kaikkea muuta kuin heleä-ääninen enkelikuoro. Riuskat ja rotevat herrat runnovat musiikilliselta painoindeksiltään ei-ihannemitoissa olevaa rockia, jossa tuoksahtaa syvä etelä ominaispiirteineen ja lieveilmiöineen. Ja vaikka kappaleet ja niiden synkähkö sisältö ovat painavia, tunnelma on rento, kiitos rullaavan otteen silloinkin, kun tempot matelevat.
Down with the Lord on hivenen oudolla tavalla vastustamaton joskin materiaaliltaan lähes täysin koukuton ja yllätyksetön julkaisu. Mutta niinpä vain hyvin tehty ruisleipäkin maistuu vuodesta toiseen, maksalaatikosta puhumattakaan.
Holy Lifelta löytyy jo nyt sen verran sielua, että alakerran herralle kannattaisi kaupata siitä osa vastineeksi entistäkin muhkeammista biiseistä.