Kaikki kuulostaa suurelta ja ammattimaiselta – arviossa Dark Sarah

Julkaistu Infernossa 7/2018.

Dark Sarah
The Golden Moth
Inner Wound

Kotimaisen Dark Sarahin agendana on mielikuvitusta kirvoittava elokuvametalli, jonka takaa löytyy selväpiirteinen fantasiatarina. Yhtye sai alkunsa, kun sen päähahmo Heidi Parviainen lähti edellisestä bändistään Amberian Dawnista vuonna 2012. Dark Sarah on laulajattaren mielikuvitusmaailman päähenkilö, jonka tarinaan yhtyeen konseptialbumit keskittyvät.

Käsillä oleva albumi on bändin ensimmäisen tarinatrilogian viimeinen osa, joten hyppään saagaan auttamattoman jälkijunassa. Tästä huolimatta siihen on kiintoisaa heittäytyä sekä kuuntelemalla että lukemalla. Levy kertoo Dark Sarahin ja lohikäärmeen matkasta jumalten hallitsemassa ylämaailmassa. Korkealentoiset lyriikat on jaettu teatterimaisiin dialogeihin näiden kahden välillä. Lohikäärmeen äänenä toimii monesta tuttu JP Leppäluoto, josta tuli levyllä myös yhtyeen vakijäsen.

Parviainen ja Leppäluoto eläytyvät rooleihinsa varsin hyvin. Tarinan draaman kaarta tukevat myös vierailevat laulajat kuten Marco Hietala ja Netta Skog. Nightwishiä selvimmin muistuttavassa sinfoniametallijylyssä kaikki kuulostaa suurelta ja ammattimaiselta. Paikoin ammattimaisuus näyttäytyy ehkä liiallisenakin varmuutena, eikä levystä jää aina suuremmin muisteltavaa.

Parhaat kappaleet, kuten verevän ylevät Wheel ja Promise, lohkeavat erittäin mukavasti, ja ne albumin heikommatkin sinfoniat saattavat löytää lisäkuuntelujen jälkeen paremmin paikkansa kokonaisuudessa.