Lopettaneesta In Solitudesta tunnetut Åhmanin veljekset julkaisevat nyrjähtäneesti ja häiritsevän hämärästi soivan paketin noir rockia. Ruotsalaisten debyytin hämmentävä tunnelmointi muistuttaa Nick Caven ja David Bowien kaltaisten maestrojen maalailuja, mutta silti sillä trippaillaan varsin originaalisti.
Pitkästä aikaa vastassa on levy, josta ei totisesti tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Levottoman psykedeelisesti liikkuva äänikuvasto ahdistaa, kummastuttaa ja kiehtoo. Sitä kuunnellessa olo on kuin sekavassa ja painostavassa film noir -mustavalkoelokuvassa. Elokuvassa, jossa hallusinoidaan vuoroin riitasointuisessa euforiassa, vuoroin kuolemanpelossa.
Myös levyn rakennetta voi pitää vinksahtaneena. Kymmenminuuttinen houremantra Stellar Vermin pitää aloituskappaleena huolen, että kuulija upotetaan heti kunnolla friikkitodellisuuteen. Sen jälkeen edetään napakampien mutta monenkirjavien aistiharhojen läpi. Hytisyttävimpänä jää mieleen kauhuelokuvamainen Meshes in the Wild Lock.
Vaikka kappaleet nappaavat kynsiinsä, ne myös työntävät luotaan eivätkä soi jatkuvasti yhtä yhtenäisesti. Oli miten oli, kun kuulija saadaan näin hämilleen, tunnelmaa voi nimittää onnistuneen omalaatuiseksi.