Jenkkipoppoon black metalin, doomin, ambientin ja avantgarden sekoitus kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta avausraita No Return ei herätä suurempaa kiinnostusta. Sen sijaan kakkoskappale Where the Wretched Lurkin painostavuus kolahtaakin jo eri tavalla.
Bläkkis puskee esiin vaikutteista vahvimpana, minkä huomaa bändin kuudennen levyn kuivakanrujosta äänimaailmasta ja varsinkin kappaleesta Decapitation of the Gods. Albumin kannuttelusta vastaa Mayhem-patteristi Hellhammer, ja varsin ryhdikkäiltä lyömäsoittimet kuulostavatkin. Nimikkoraita Thin the Veilissä on varsin ärmäntti tunnelma, ja Escape from Phleghetonin blasttykitykset ja vinksahtaneet melodiat ovat hyytäviä.
Albumi ei kuitenkaan pidä otteessaan, sillä kappaleista tuntuu loppuvan ennen pitkää teho. Monesta tyylilajista ammentaminen ei ole helppoa. Toki okkultistis-nihilistisissä kappaleissa on tunnelmaa, mutta ähky alkaa tulla jo levyn puolivälissä.
Aineksia nelikon tekemisessä on, esimerkiksi Lunar Reckoningin melodiat ja rytmit ovat kutkuttavan hypnoottisia, mutta muutoin albumi jää hieman ankeaksi. Licence to Departin noisen kohdalla tekisi jo mieli ottaa pientä huilia, Pure Noise Necromancysta puhumattakaan.