Australialaisen Tony Parkerin alias Dis Paterin sooloprojekti Midnight Odyssey sisältää yhden miehen makuuhuoneprojektien hyvät ja huonot puolet. Hyvää on se, että miehellä on selkeästi kunnianhimoinen visio, jota hän pyrkii toteuttamaan ilman kompromisseja. Huonoa taas se, että kun ei ole ketään ulkopuolista kritisoimassa, kunnianhimoonsa on helppo kompastua.
Ambient-sävyillä varustetun viikinkiajan Bathoryn hengessä kulkeva musiikki kärsii vääränlaisesta ylenpalttisuudesta. Parhaimmillaan Dis Pater on niin sanotusti asian ytimessä, mutta sataviisi minuuttia kellottava tuplalevy on aivan liikaa tällaista musiikkia. Myös soundipolitiikka on toisinaan vähän turhan kämäinen ja väärällä tavalla kotikutoinen.
Biolume Part 2 ei ole täysin epäonnistunut levy, se kun tarjoaa parhaimmillaan varsin koskettavia tunnelmia. Avauskappale, massiiviset 20 minuuttia kestävä Dawn-Bringer toimii yllättävän hyvin läpi koko kestonsa. Myös levyn päättävä melankolinen synapop-pala When the Fires Cool osoittaa, että Midnight Odysseyssa on potentiaalia.