Viidennen levynsä myötä kymmenen vuotta täyttävä itävaltalaisyhtye on noussut kohisten niin kriitikoiden kuin suuremman yleisön suosioon, ja täysin ansaitusti. Uusin hengentuote jatkaa bändin voittokulkua tarjoamalla ehkä sen tähänastisen uran vaikuttavinta menoa.
Yhtyeen kolmannella levyllä III: Traumalla (2016) tunnusomaiseksi jalostunut atmosfäärinen post- black metal on punottu jälleen väkevän kuuloiseksi. J. J:n elämäntuskaisen karhealla tulkinnalla ryyditetyt, teksteillään mielenterveysongelmia käsittelevät sävellykset sivaltavat syvälle. Bändin aiemmilta levyiltä tuttu loistava melodiantaju korostuu pääasiallisen biisinikkarin M. S:n viiltävissä kitarakuljetuksissa. Kaksikon yhteistyö muodostaa kaunista, sulavaa ja raa’asti repivää tunnemyllerrystä. Myös sessiorumpali Kerim Lechnerin napakalle ja tyylitajuiselle soitannalle on annettava kiitosta.
Laadukas kokonaisuus ei juuri notkahtele, vaikka levyn yli 80 minuutin mitta aiheuttaa pientä motkotusta. Vaikka keskimäärin noin kymmenminuuttiset sävellykset puolustavat kestoaan, niistä olisi ollut vara niistää jonkin verran pois. Kappaleiden hienon draaman kaaren hallinnan vuoksi on tosin vaikea osoittaa, mistä pitäisi leikata.
Harakiri for the Sky on Itävallan kiinnostavin metallibändi, joka elää parhaillaan kiitettävän elinvoimaisessa luovuuden vimmassa. Ei muuta kuin lisää materiaalia ulos!