Kehityskelpoista popin, modernin power metalin ja muovihevin välimaastossa operoimista – arviossa Rexoria

Julkaistu Infernossa 2/2023.

05.04.2023
REXORIA
Imperial Dawn
BLACK LODGE

Rexoria operoi popin, modernin power metalin ja muovihevin välimaastossa, jota hallitsevat Battle Beastin, Amaranthen ja Dynaztyn tyyliset yhtyeet. Tuotantoarvojen suhteen verrokkibändien kanssa ei kisata edes samassa sarjassa, mutta kaikkein selkein divaritason tekijän paljastava elementti on yläaste-enkulta kuulostava kolho lyriikka.

Melodiantajua Abba-geenisillä sveduilla sen sijaan piisaa niin, ettei kaikkia koukkuja ole säästelty edes kertosäkeisiin, vaan kuulijan päähän tarraavat välillä myös säkkärit ja c-osat. Soitannollisesti isoimman moitteen ansaitseva huvittavan amatöörimäiset kitarasoolot, joita ei onneksi kuulla montaa. Laulusolisti Frida Ohlinin aavistuksen käheänkireä laulusoundi on kaukana ammattimaisuudesta mutta kiehtoo persoonallisuudellaan.

Biiseissä on mukavasti keskinäistä variaatiota. Kiitettävän tarttuvan poppishevin ohessa Rexoria toisinaan yksinkertaisesti vain lataa kaikki piiput täyteen ja täräyttää koko lastin kerralla päin naamaa. Toisinaan taas viehättää melodioiden folkmetallinen, kaihoisankaunis pohjavirtaus.

Ei Rexoria vielä genrensä isoimpia haasta, mutta perusasiat ovat hyvällä tolalla. Erittäin kehityskelpoinen ryhmä!

Lisää luettavaa