Kepeänraikasta kuunneltavaa – arviossa Myrkur

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Myrkur
Folkesange
Relapse

Vaikka vain kuolema on totta ja ydintuhon jumalat määräävät pelin säännöt, Amalie Bruun tanssahteli keveästi back metal -yrmyjen lakisäännöstön yli. Debyytti M (2015) ja etenkin sitä seurannut Mareidt (2017) tuntuivat suorastaan leikittelevän skandinaavisella musiikkiperinnöllä.

Selvää oli, että Myrkur tekisi mitä huvittaisi. Eikä se ollut monen varjoissa kulkijan mieleen. Nyt harpataan satojen vuosien aikamatka taaksepäin. Bruun viskaa sähkösoittimet vuonon laelta ja hihkaisee kunnes kaiku vastaa.

Kuten otsikkonsa kertoo, Folkesange on kansanmusiikkia asiaan kuuluvin soittimin toteutettuna. Levy on tuotettu erinomaisesti, ja etenkin kuuloketilassa Bruunin ääni kuljettaa jäisten merten taa. Sitten yksinäinen viulu säestää varmasti surullista kertomusta. En ymmärrä kuin sanan sieltä, toisen täältä. Pehmeäsoundinen akkari ja sutirummut saavat helmat keinumaan.

Kuin kerrassaan upean kansikuvansa nuotintaen Folkesangella kudotaan kepeänraikasta kuunneltavaa. Bruun käyttää ääntään vaivattoman monipuolisesti, ja rempsakkaammatkaan kansanrallit eivät käänny rasittaviksi. Kyllä tämän soidessa kehtaa kevättä odotella.