Hanging Garden jatkaa tiivistä julkaisutahtia ja päästää ilmoille jo viidennen studiolevynsä. Sillä elämä puetaan jälleen melodisesti ja raskaasti ikävöiviin gotiikan ja death doomin säveliin.
Yhtye on poiminut levylle oleellisimman viime vuosien tekemisistään. Vierailevia laulajia hyödynnetään välitekeleeksi hyvistä hetkistään huolimatta jääneen Hereafter-ep:n (2016) tapaan rohkeasti. Riikka Hatakka, Tomi Joutsen ja Niko Kalliojärvi sulautuvat mukaan hyvin, mutta suurin kunnia vivahteikkaasta ja vahvasta tulkinnasta kuuluu silti yhtyeen omalle Toni Toivoselle.
Tekstipuolella voidaan puhua Hereafterin teemoja eteenpäin vievästä, kuolemaa ja menetystä käsittelevästä konseptilevystä. Mukana on suomeksi lausuttuja muistokirjoituksia ja Eino Leinon runoutta. Kokonaisilmaisu on luonnonläheistä, eläväistä ja pysäyttävää vertauskuvallisen ja välittömän limittyessä toisiinsa kauniisti.
Kahteen edelliseen pitkäsoittoon verrattuna levy on kautta linjan tasavahva eikä pelaa parilla selkeällä kohokohdalla, ja pakan kovimmat ässät vaihtelevat kuuntelusta toiseen. Yhtye on oppinut tekemään kantavia kappalekokonaisuuksia menettämättä loisteliasta tunnelmanluomiskykyään, joka johti ennen välillä epämääräisyyteen.
Koska materiaali on peruspoljennoltaan yhä melko lannistunutta, levylle toivoisi ehkä lisäräväkkyyttä, joka saisi siitä moninaisempiin mielentiloihin käyvän ja ravistaisi tasapaksuuden viimeisetkin rippeet pois. Sovitustyössä kaikkien soitinten välille on onnistuttu muodostamaan harmonia, josta löytää myös ansiokkaita yksityiskohtia. Silti ratkaisut ovat varsinkin kitarapuolella joskus turhan vähäeleisiä.
I Am Become on kerrassaan elegantti ja ehyt taideteos, joka edesauttaa syksyn suloiseen surmaan uppoutumista. Kuusikko vankentaa asemaansa yhtenä Suomen lahjakkaimmista ja omistautuneimmista yhtyeistä työllä, joka tulee olemaan vielä vuosienkin päästä muistamisen arvoinen.