Kerrasta kaaliin iskevää komppirokkia – arviossa Airbourne

Julkaistu Infernossa 11/2019.

Airbourne
Boneshaker
Spinefarm

Maailman paras AC/DC-klooni julkaisee kuudennen kokopitkänsä. Hurvitteleva, suoraviivainen ja kursailematon hard rock -ilottelu on jälleen tapissaan, kun australialaisyhtye paahtaa rock’n’rollin kliseitä virne naamalla.

Perustamisvuodestaan 2003 lähtien bändillä on ollut agendanaan soittaa simppeliä, kerrasta kaaliin iskevää komppirokkia. Se on onnistunut tehtävässään jopa hämmästyttävän tehokkaasti, eikä uusin levy tuo asiaan poikkeusta. Täsmäbiisejä ajelee kuuloelimiin nytkin, mutta ei aivan aiemmassa mittakaavassa.

Nimibiisi on kohonnut jostain syystä toimivimmaksi ralliksi yhtyeen jokaisella julkaisulla, ja niin käy nytkin. Lopuista kappaleista ainakin This Is Our City ja Switchblade Angel ovat mainitsemisen arvoisia boogiepaloja. Silti moni vetäisyistä tuntuu jäävän kiimassaan liiankin samankaltaiseksi, mikä ei ole aiemmin näyttäytynyt yhtä isona ongelmana.

Airbourne on vieläkin melkein parasta kuviteltavissa olevaa autoilu- ja tunnelmannostatusmusiikkia, ja erityisesti livenä bändin hurja ja viihdyttävä show saa puolelleen joka kerta. Kotikuunteluun Boneshaker silti tuskin tulee päätymään yhtyeen aiempien levyjen lailla, valitettavasti.