Kiehtovaa ja kolhonbrutaalia laahailua – arviossa Bongzilla

Julkaistu Infernossa 4/2021.

BONGZILLA
Weedsconsin
HEAVY PSYCH SOUNDS

Piti oikein tarkistaa, mitä mieltä olin Bongzillan edellislevystä Amerijuanicanista (2005). Samaa meininkiähän tämä on, vaikka taukoa on pidelty. Yhtye vetelee edelleen raskasta, laahaavaa ja romuluista möyrintää pitkän kaavan mukaan, ja Mike ”Muleboy” Makela ärisee yhä karusti. Laulussa ei juuri ole tarttumapintaa, mutta eipä tässä ole tarkoituskaan kosiskella yhteishoilotuksiin. Pääosassa on jykevästi rouhiva soitto, ja suhteellisen alas miksattu ärjyntä kuuluu siellä täällä lähinnä lisämausteena.

Keikoilla sieraimellaan jointtia imutteleva Muleboy työstää rytmikaksikkonsa kanssa esimerkillisen vääjäämätöntä myllerrystä. Sludgepitoinen ja toisteinen rouhinta on äkkiseltään jopa aika tylsän ja yksitoikkoisen tuntuista, mutta kas! Häiriötön kuuntelu riittävällä äänenpaineella tekee kokemukselle ihmeitä, ja pörisevän laahailun kolhonbrutaali hienous alkaa hahmottua. Riffeistä ja rytmeistä ilmenee lopulta sen verran kiinnostavia nyansseja, että jyly alkaa kiehtoa ja kaikenlaisia mukavia erikoispiirteitä löytyä.

Ei Bongzilla todellakaan jokaisen teekupponen ole, mutta tinkimättömään sludge-valutteluun kiinnostuksella suhtautuvan kannattaa antaa sille tilaisuus – ja suosiolla muutama pyöräytys.