Saksa–Itävalta-yhteistyöllä toimiva Oceans pomppasi toissavuotisella debyytillään kerralla pinnalle maineikkaan Nuclear Blast -lafkan siivittämänä. Yhtyeen toinen albumi niputtaa yhteen bändin kolme kuluvana vuonna julkaisemaa ep:tä.
Rujon aggressiivisuuden ja aistikkaan kepeyden välillä vaihteleva ilmaisu liikkuu post-metalin, metalcoren ja muiden modernien tyylilajien urilla. Albumin eri osat linkittyvät teemallisesti toisiinsa, mitä voi pitää jo itsessään onnistuneena suorituksena, mutta sävellyksistä löytyy myös koukkuja. Tosin niitä voisi olla vieläkin enemmän.
Vasta viisivuotias bändi pusertaa itsestään tehoja hyvin sekä kiukkuisesti vyöryttäessään että hivelevästi tunnelmoidessaan. Erityisesti korvaa miellyttää Timo Schwämmleininin karun ja puhtaan ääripään välillä sulavasti vaihteleva ääni. Tästä huolimatta kappaleet jäävät siellä täällä hieman puolinaisiksi ja tyypillisiksi. Timantin rakentamiseksi on kyllä aineksia, mutta ne tulisi viedä siivilän läpi vielä kerran, tai useamminkin. Vastahan tässä on virittäydytty.