Klassikkoa ja muotopuolta – arviossa Gorefestin uusintajulkaisut

Julkaistu Infernossa 11/2018.

Gorefest
The Nuclear Blast Recordings
Dissonance

Tällä paketilla on sikäli harhaanjohtava nimi, että sen sisältämiä Mindlossia (1991) ja Chapter 13:ä (1998) ei alun alkaen julkaistu Nuclear Blastilla, kun taas yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt, boksista puuttuva Rise to Ruin (2007) julkaistiin. Mikäli jälkimmäinen olisi mukana, paketti sisältäisi Gorefestin kaikki albumit.

Ison osan 1990-luvusta ja paluun jälkeen muutaman vuoden viime vuosikymmenellä toiminut Gorefest on Pestilencen ohella Hollannin viriilin death metal -skenen tärkeimpiä yhtyeitä. Bändi aloitti puhtaalla death metalilla, jota edustivat debyyttialbumi Mindloss ja klassikkoaseman saavuttanut False (1992).

Erase-levystä (1994) lähtien bändi alkoi saada ilmaisuunsa kasvavassa määrin rokahtavia, jopa 1970-lukulaisia sävyjä. Näiden elementtien lisääntyessä laulaja-basisti Jan-Chris Koeijerin korina sopi bändin musiikkiin koko ajan huonommin, vaikka mies on kuolomurisijana ykkösluokkaa. Bändi groovaa ihan kivasti ja toimivia riffejäkin kuullaan, mutta jotenkin bändin ysärin loppupuolen tuotanto tuntuu vähän muotopuolelta.

Uusintajulkaisu on Dissonancen tapaan pelkistetty, lähestulkoon karu, mutta jos haluaa melkein koko Gorefest-tuotannon cd-formaatissa, boksi on suositeltava hankinta. Itselleni aktiivikuunteluun riittää False-albumi ja sen lukuisat ässäraidat.