Pimeyden syövereistä parrasvaloihin nousua tekevä Devil Master omaa pirullisen svengin heti kättelyssä. Parit pikkujulkaisut alle omin kustannuksin, sitten samoissa kansissa pihalle Relapsen kautta. Seuraavaksi kuilusta kuuluukin kaikuja täyspitkän muodossa. Piru tuntuu todellakin pitävän huolen omistaan.
Sotisopana on punk, aseena proto- black metal ja kilpenä goottirock. Välineet ovat käytössä kolhiintuneita ja ruosteisia, mutta silti yksinkertaisen tehokkaita. Yhtye näyttää varustuksessaan lähinnä Tribulationin rumemmalta velipuolelta, joka ei viihdy tanssiaisissa, vaan vetäytyy illan päätteeksi mieluummin kotiluolaansa.
Ruumiita mestarimme ei kuitenkaan vielä tällä tasolla synnytä, ainakaan laaki ja vainaa -periaatteella, vaan päätyy vain ruhjomaan uhrejaan yltympäriinsä. Läpi levyn kulkevasta vimmaisesta draivista huolimatta sen temppuvalikoima on kovin yksipuolinen, mikä tulee selväksi varovaisen alkuihastuksen jälkeen jo albumin alkukolmanneksen aikana. Sama pätee hivenen vankityrmämäiseen tuotantoon, joka alkaa pian latistua ja menettää iskevyyttään.
Klassisen vinyylimitan kokonaisuus on nasevahko, mutta siltikin liian pitkä. Devil Master tuntuu saavuttaneen liian paljon liian nopeasti. Noustakseen tasoa ylemmäksi sen on syytä kerryttää lisäkokemusta erilaisia taisteluja ja tehtäviä läpikäymällä.