Kokonaisuus toimii hienosti ilman elokuvakytköstäkin – arviossa John Carpenter

Julkaistu Infernossa 3/2021.

JOHN CARPENTER
Lost Themes III: Alive After Death
SACRED BONES

Mestarillisilla elokuvillaan ja sävellyksillään 1970–1980-lukujen taitteen molemmin puolin kannuksensa ansainnut John Carpenter on keskittynyt varttuneella iällään musiikin tekoon.

Reilussa viidessä vuodessa on syntynyt perhepiirin avustuksella kolme Lost Themes -nimikkeistä albumia, jotka ovat maestron ensimmäisiä ei-soundtrackejä. Ei ole yllättävää, että miehen sävellystyyli on pysynyt nykyaikaan hienoeleisesti päivitetystä soundista huolimatta täysin tunnistettavana ja niin rautaisena, ettei ajan hammas ole siihen pystynyt.

Hivenen hämmästyttävää on kuitenkin huomata, kuinka hienosti Lost Themes III: Alive After Death -kokonaisuus toimii ilman elokuvakytköstä. Tamppaavat rytmit yhdistettynä kosketinmaalailuihin ja hypnoottisiin pimputuksiin onnistuvat luomaan elokuvamaisia mielikuvia. Uhkaavuus on painostavuuteen saakka läsnä juuri tässä ja nyt, tai korkeintaan aivan nurkan takana. Levyn ehdottomia vahvuuksia on myös taidokkaasti laadittu, draaman kaarta korostava kappalejärjestys, jota on mitä todennäköisimmin mietitty jo sävellysvaiheessa. Tätä olettamusta vahvistaa alun Weeping Ghostin teemaan palaaminen loppupuolen The Dead Walkissa.

Ällistyttävintä on havahtua seikkaan, että vaikka John Carpenterin minimalistinen lähestymistapa sävellyksiin on pysynyt alkuajoista saakka identtisenä ja vaikka hän, jos ei nyt suoranaisesti lainaa, niin ainakin varioi aiempia teoksiaan, levy kuulostaa silti tuoreelta ja vain omalta itseltään. Tähän ei yksikään renessanssia elävän synthwave-genren artisti pysty, vaikka suurin osa heistä on ammentanut inspiraatiota nimenomaan Carpenterilta.