Koukuttaa ihan vain perustoimivana ja brutaalina junttauksena – arviossa Sinisterin uusintajulkaisut

Julkaistu Infernossa 11/2018.

Sinister
The Nuclear Blast Recordings
Dissonance

Hollantilainen kuolopataljoona ei leiki. Takana on 30 vuotta tappoa, eli ”armo” ei kuulu näiden veijarien sanavarastoon. Nyt on aika vilkaista valikoidusti bändin katalogiin, kun samaan pakettiin on sullottu Hate (1995), Aggressive Measures (1998), Savage or Grace (2003) ja Afterburner (2006).

Nipun vanhimman ja uusimman levyn väliin mahtuu 11 vuotta, mutta se ei juuri murhahommissa kuulu. Samanlainen yhdysvaltalaishenkinen death metal soi jokaisella neljällä arviokiekolla. Hengenheimolaisbändeistä voidaan mainita ainakin Suffocation, Deicide ja Cannibal Corpse.

Kokoonpano on muuttunut senkin edestä. Vuoden 1995 miehistöstä oli Afterburnerilla jäljellä enää Aad Kloosterwaard – ja hänenkin instrumenttinsa oli vaihtunut rummuista lauluun. Örinäosasto on ollut Sinisterissä möreää kautta linjan, vaikka henkilöt mikin takana ovat vaihdelleet. Selkeintä eroa tekee Savage or Grace, jolla murisevan Rachel Heyzerin kurkusta muodostuu yllättävän matalta oksennettua sanomaa. Kyseisen kiekon soundimaailma on tosin muutoin setin muihin levyihin verrattuna hieman voimaton ja tuhnuinen.

Sinisterin kuolometalli ei ole koskaan noussut genren kapeimpaan kärkeen, eikä sitä voi väittää järin omaperäiseksi tai uraauurtavaksi. Se koukuttaa kuitenkin ihan vain perustoimivana ja brutaalina junttauksena, jonka riffi-ja rumputulen vietäväksi on helppo heittäytyä.