Stargazery
Stars Aligned
Pure Legend
Yksi oululaisen melodisen metallin tekijämiehen Pete Ahosen kolmesta bändistä on ehtinyt toiseen pitkäsoittoonsa jo vuonna 2007 alkaneella urallaan.
Paikoin loistavan Eye on the Sky -debyytin linjoilla, pääosin Rainbow-hengessä jatkava Stars Aligned on käytännössä kouluesimerkki siitä, miten genren sävellyksiä, sovituksia ja soitantaa tulee laatutietoisesti ilmentää. Pääsääntöisesti keskitempoisissa kappaleissa on esikuvauskollinen määrä messevää riffittelyä, melodista dramaattisuutta ja yltäkylläisyyttä sekä biisimittoihin nähden sopiva määrä kiinnostavia vokaalilinjoja, joissa ei mennä pelkästään siitä, missä aita on matalin.
Stars Alignedin ehdoton voima piilee taitavissa soittajissa. Kitaristina hääräävä Ahonen osaa suhteuttaa komppauksen ja taitavan soolottelun sujuvasti kättä lyöväksi kokonaisuudeksi sekoittaen soppaan sopivan määrän myös genren kliseitä. Kalmah-yhtyeestäkin tutun kosketinvelhon Marco Sneckin leiviskä on myös isollaan ilmeten läpi albumin muhkeina ja soundeiltaan vaihtelevina äänivalleina. Michael Schenker Groupissa kannuksia hankkineen Jari Tiuran karismaattinen äänikin sopii tällaiseen musiikkiin kuin isä äidin selkään.
Vaikka genrelle ja perinteille uskollisen metallin suoltamisessa vuosi toisensa perään ei ole sinällään kai mitään vikaa, Stars Aligned olisi kaivannut kappaleisiinsa lisää yllätyksellisyyttä, että se yltäisi vakiosoittoon allekirjoittaneen levysoittimessa. Siihen eivät tällä kertaa riitä edes mahtipontisen maukas Invisible, Whitesnake/Deep Purple -henkinen Painted into a Corner tai edes Cher-laina Dark Lady, joka onnistuu ennakkoluuloistani huolimatta etenkin (alun perin Lea Lavenin levyttämänä) Tuo tumma nainen -käännöksenä.