Muutamilla tämän vuosituhannen levyillä kuullut miedot kuikuiluyritykset uusien sävyjen suuntaan on suosiolla unohdettu. Sign of the Times on jopa Pellin mittapuulla turvallinen keskitien julkaisu, mikä tarkoittaa jo aika perhanan turvallista.
Lyhyt intro, perinteisen ripeästi etenevä avausraita ja kasapäin keskitempoisesti jytäävää koskettimilla sävytettyä hard rockia. As Blind as a Fool Can Be toimittaa puoliballadin virkaa, mutta eeppisempää ja pidemmän kaavan mukaan menevää teosta ei ole tällä kertaa mukana lainkaan.
Miellyttävältähän tämä taas kuulostaa. Bändin soundi ja Axelin sävellykset ovat välittömästi tunnistettavissa, mikä on sinänsä tietysti hieno asia. Vaikutelma synteettisestä ja tavan vuoksi pyöräytetystä kiekosta vailla minkäänlaista kunnianhimoa on kuitenkin vahvempi kuin koskaan.
Kitaroinnin ja Johnny Gioellin mahtavan äänen ansiosta levyä tulee kuitenkin pyöritettyä aikansa, kunnes unohdus ajan syövereihin on tosiasia. Parin vuoden päästä samasta myllystä tulee taas uutta tuotetta ja sykli alkaa alusta.
Tai no, uutta ja uutta, mutta ymmärtänette pointin.