Pohjois-Carolinasta tuleva Walpyrgus soittaa melodista hard rockia, jossa sekoittuvat Thin Lizzy, Black Sabbath, Iron Maiden ja H.P. Lovecraftin tarinat.
Levyn nostalginen äänimaailma on ihailtava ja duurissa kulkeva kokonaisuus iloa korville. Riipivänkauniit kitaramelodiat ja kertosäkeiden hienot stemmat nostavat levyn vahvasti plussalle.
Ensimmäiset seitsemän kappaletta painetaan kaasu pohjassa, mukavasti rymistellen. Albumin päättää levyn ainoa balladi, nimikkokappale, jonka juustoinen kertosäe nostaa ihokarvat pystyyn. Kappalemateriaalin tasaisuus harmittaa hieman, mutta onneksi levy on maltillisen mittainen.
Jos kaipaat kitaraharmonioita Iron Maidenin jalanjäljissä, upeita sooloja, kaunista laulua ja yksinkertaisen toimivaa hard rockia, suosittelen tutustumaan Walpyrgusiin. Se on kuin perunat ja muusi – toimii tilanteessa kuin tilanteessa ilman upeita elämyksiä tai karvaita pettymyksiä.