Kunniakas lisä yhtyeen livetaltiointien joukkoon – arviossa Blind Guardian

Julkaistu Infernossa 6/2017.

Blind Guardian
Live Beyond the Spheres
Nuclear Blast

Livelevyn julkaisu vuosikymmenen välein on aktiivisilla pitkän linjan bändeillä ihan kelpo tahti. Tässä ajassa settilista ehtii yleensä elää ja faneille jää ajankuvia bändin keikkakunnosta uran eri vaiheilta.

Tokyo Talesin (1993) ja Liven (2003) jatkoksi tarjoiltava Live Beyond the Spheres on massiivinen 22 kappaleen ja 159 minuutin triplajulkaisu. Kokonaisuus on kasailtu useilta Euroopan-keikoilta, ja palapeliä on koottu bändin mukaan perfektionismin hengessä.

Fanit ovat totutun fanaattisia ja yleisön laulu nousee välillä pääosaan. Jyly on parhaimmillaan mahtava, ja myös settilista on aika jylhää sorttia. Kaksi uusinta sinfonisesti paisuteltua studiolevyä ovat edustettuina noin 50 minuutin edestä. Sotkuiselta A Night at the Operalta (2002) sen sijaan on mukana vain järkälemäinen And Then There Was Silence.

Mättöhenkisempää vanhempaa tylytystäkin löytyy. Tokyo Tales on edelleen pamputusvoimailun parhaita livejulkaisuja, ja sen kanssa päällekkäin menee neljä raitaa. Kovin kummoisia nostoja menneisyydestä ei kuitenkaan löydy. The Last Candle ja And the Story Ends saivat pätevät liveluennat jo vuonna 2004 julkaistulla live-dvd:llä, joten käytännössä Live Beyond the Spheres ei sisällä ainuttakaan vanhempaa kappaletta, josta ei olisi taltioitu hyvää liveversiota jo aiemmin.

Tätä taustaa vasten on anteeksiantamatonta, että rundilla soitettua Guardian of the Blindia ei ole kelpuutettu mukaan. Siinäpä vasta mielenkiintoinen ja väkevä harvinaisuus! Onneksi se tuli koettua elävänä Helsingin-keikalla. Mutta mitä ihmettä bändi on ajatellut? Eikö kappaleesta löytynyt tarpeeksi täydellistä livetaltiointia? Fanit olisivat halunneet vetäisyn mukaan taatusti, vaikkapa sitten jo moneen kertaan kuullun Valhallan tilalle.

Settilista sisältää omat puutteensa, mutta kaikkiaan Live Beyond the Spheres on kunniakas lisä yhtyeen livetaltiointien joukkoon. Soundin massiivisuudesta huolimatta livetunnelma välittyy mainiosti. On täysin kuulijan mieltymyksistä kiinni, paljonko uudempien ja kieltämättä hieman jäykempien kappaleiden mukanaoloa arvostaa. Omissa kirjoissani Tokyo Tales on ja pysyy omassa luokassaan.