Turkulaisen Simulacrumin kolmas pitkäsoitto on kunnianhimoisimpia progressiivisen metallin teoksia, mitä tästä maasta on kuunaan tullut. Genesis on yhtyeen ensilevytys kansainväliselle Frontiers Recordsille, ja kaikesta näkee ja kuulee, että äärimmäiseen muusikkouteen tekemisissään luottava bändi pistää peliin ne kuuluisat 110 prosenttia.
Monikansallisesta melometalliyhtyeestä Eden’s Cursestäkin tuttu säveltäjä-kosketinvelho Christian ”Chrism” Pulkkinen on muovannut ja haudutellut Simulacrumin musiikillista visiota vuosituhannen alusta alkaen. Viime vuosina kovan ryhmän kaksine laulajineen ympärilleen kasanneen Pulkkisen ja kitaristi Petri Mäkilän sävellykset ovat monipuolisia, rakenteiltaan tappiinsa vietyjä ja keskivertokuulijaa vahvasti haastavia. Edeltäjä Sky Dividedilla (2015) tavan metallitallaaja pääsi kaikesta matematiikasta huolimatta suhteellisen helposti melodioihin kiinni, mutta Genesisillä homma vaatii rutkasti toistoa.
Levy runtataan käyntiin raskaammalla Traumatizedilla, jota seuraavat albumin helpoimmin lähestyttävät kappaleet, videobiisi Nothing Remains, Arrythmic Distortions, hillitty Like You, Like Me sekä hyökkäävämpi Scorched Earth, joka nostaa erityisesti esiin rumpali Tatu Turusen muutoinkin suvereenia soitinhallintaa.
Loppulevy on pyhitetty neliosaiselle Genesis-konseptille, jonka ensimmäinen osa The Celestial Architect kuultiin jo bändin The Master and the Simulacrum -debyytillä vuonna 2012. Genesis-teema on kaikkinensa oppikirjan mukainen progemetallieepos, josta löytyy niin kerronnallisia, melodisia, raskaita kuin seesteisiäkin palasia, kaikki taitavasti yhteen nivottuna. Samalla teos on levyn kuulijaa koettelevin osuus.
Kokonaisuutena Genesis on tässä osoitteessa pitkästä aikaa levy, jolle on hirveän vaikea antaa yksiselitteistä arvosanaa. Puolisavolaisena tekisikin mieli todeta, että lopullinen vastuu on kuulijalla. On kuitenkin kiintoisaa nähdä, mihin asti vielä suhteellisen nuorten ukkojen progemetalliambitiot kehittyvät. Taidoista mitkään ideat eivät jää kiinni.