Melodisen death metalin ruotsalaispioneeri on saanut viime vuosina ihan uusia tehoja koneistoonsa. Edellislevy Verkligheten (2019) ja sitä seurannut lyhäri A Whisp of the Atlantic (2020) ovat likimain yhtyeen uran komeinta jälkeä. Bändin 12. kokopitkä jatkaa kirkkaaksi jalostunutta visiota.
Levy on täyslaidallinen kaikkia bändin tunnuspiirteitä ja yli tunnin mitassaan sen kaikkien aikojen pisin albumi. Se ampuu suoraviivaisella aggressiolla ja groovella yhtä paljon kuin liitelee hulppean ilmavissa atmosfääreissä. Kokeiluja ei ole nytkään kaihdettu, vaan progressiiviset ujutukset ja maalailut ovat vivahteikkaiden sovitusten keskeisiä elementtejä.
Kokonaisvaltaisesti puskevasta musisoinnista huokuu konseptilevylle ominainen kerronnallinen ote. Kerronta on draamallisilta kaariltaan ammattimaista jälkeä. Haastetta sen sijaan aiheuttaa paikoittainen informaatioähky ja sitä myötä pieni tukkoisuuden tunne. Bändin halu tuoda esiin kaikki ja vähän enemmän ryöpsähtää välillä yli ja vaikeuttaa seuraamista.
Yhtyeen uutuus ei ole varsinainen hittilevy vaan kuulijaa haastava eepos, joka auennee lisää ajan kanssa.