Doom- ja death metalia sekoittavat surusävelet taidetaan näemmä muuallakin kuin Suomessa. Vuosikymmenen toiminut saksalaisbändi kuulostaa kolmoskiekollaan lajityypissään erittäin valmiilta tapaukselta. Ja mikä parhainta, se kuulostaa hyvältä.
Kuten levyn nimikin vihjaa, nyt ollaan syksyisten tunnelmien parissa. Albumi luotaa uskottavasti raskaan surumielisiä ja melankolisia hetteikköjä. Tenhoavat melodiat, harkitun kulmikkaat riffivyörytykset ja oikein maittavalla raspilla ärjytyt laulut tekevät kappaleista eheitä. Tyylittely muistuttaa useampaakin alan yhtyettä, kuten Draconiania ja October Tidea, mutta bändi oikeuttaa olemassaolonsa dynaamisella otteellaan.
Jokaisella sävellyksellä on paikkansa, joskin parista yli kymmenminuuttisesta kappaleesta olisi ehkä voinut niistää pituutta. Kolme ensimmäistä kappaletta loistaa puolestaan poikkeuksellisen kirkkaasti. Kolmosraita Barricades on levyn helmi, jonka kaltaista erinomaisuutta olisin toivonut myös kiekon tasaisempaan loppupäähän. Kauneusvirheistä huolimatta vahva yleistunnelma säilyy lähes koko levyn.
Décembre Noiren uutukaiselle on löydetty hienosti surumielinen, kuolemallinen ilmapiiri ja kerronnalliset nyanssit. Syksyinen teema on vähän yllättävä Musta Joulukuu -nimiselle yhtyeelle, mutta onhan pimeää tunnetusti syksylläkin.