Kuulostaa parhaimmillaan samalta kuin Egyptin pyramidit näyttävät – arviossa Crescent

Julkaistu Infernossa 2/2018.

Crescent
The Order of Amenti
Listenable

Lähi-idästä tulevilta yhtyeiltä odottaa usein paikallisen melodiavärin kuulumista. Tässä ei ole sinänsä mitään logiikkaa, sillä harvemmin näin tulee tehtyä muiden mantujen kohdalla. Kenties kyseessä on haikailu edes hieman eksoottisemmalta tai omaperäisemmältä kuulostavan musiikin perään, sillä äärimetallin tasapaksuus on usein hukuttavaa. 

Egyptistä tuleva Crescent tyydyttää näitä tarpeita vain puoliksi. Yhtyeen black ja death metalia yhdistelevä vyörytys taipuu raa’asta blastnakutuksesta mahtipontisesti jylhistelevään paisutteluun. Bändin voikin heittää melko huoletta samoille konnuille Nilen ja Melecheshin kanssa, joskin astetta yksioikoisempana. Myös Behemoth on relevantti vertailukohta. 

Parhaimmillaan The Order of Amenti kuulostaa samalta kuin Egyptin pyramidit näyttävät. Jämptisti koottu, raskas ja insinöörihenkinen viipalointi on pääosin nopeaa ja soundi modernisti napakka. Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä rumpali menisi koneesta ja eloa on vaikea löytää. 

Tavallaan tässä tipahdetaan useampaankin väliin. Tuotannollisesti levy on viimeisen päälle viilattua, epäinhimilliseksi puunattua suoritusta. Lähi-itä kuuluu sävymaailmassa jonkin verran, mutta tätä lajia voisi säveltää rohkeamminkin. 

Isoimmillaan meininki on todella isoa, kuten vaikkapa eeppinen päätösraita In the Name of Osiris osoittaa. The Twelth Gaten Bolt Thrower -leadit maalailevat myös hienosti. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan tarpeeksi uljas ja mieleenpainuva. Ammattimiehet toimittavat asiansa sujuvasti, mutta levyn käyttöikä jäänee valitettavan lyhyeksi.