Harva asia saa allekirjoittaneen niin iloiseksi kuin juuriltaan norjalaiset black metal -bändit keksimässä soundiaan yhä uudelleen ja uudelleen. Mikä tässä maassa oikein onkaan, joka piiskaa yhtyeitä luomaan nahkansa niin omaleimaisin tavoin, aina vain?
Enslaved on uransa neljännentoista levyn kohdalla ja kuulostaa yhtä aikaa tuoreelta, kekseliäältä ja omalta itseltään. Tiedote kuvailee E:tä sekoitukseksi progea, äärimmäistä metallia ja kenkiintuijottelukamaa, enkä lähtisi tätä kiistämään.
Levyllä on varsin mutkikas ja suoraan sanoen kaukaa haettu konsepti, joka alkaa riimukirjaimista ja kulkee hevosten kautta esoteeriseen dualismitematiikkaan. Sen pohjalla on kuitenkin ajatus ihmiselämässä esiintyvistä symbiooseista, jotka istuvat joskus kömpelösti yhteen, mutta ovat silti välttämättömiä.
Koukeroistaan huolimatta dualismi-idea kuuluu ja tuntuu myös musiikissa. Biisit voivat olla samanaikaisesti jykevänraskaita ja ilmavia, ärhäköitä ja silti jotenkin vakaita ja määrätietoisia, eeppisiä ja sittenkin levollisia. Lisämausteiksi säästeliäästi sirotellut huilut ja saksofonit tuntuvat olennaisilta osilta metallista kokonaisuutta.
Levy alkaa ja päättyy huippukohtiinsa hitaasti kasvavilla eepoksilla, mutta myös näiden välissä pysytellään kauttaaltaan kovalla tasolla.