Wrongin kohdalla on edelleen ristiriitainen olo: bändi ammentaa ulosantinsa tismalleen Helmetin kahden ensimmäisen – ja loistavan – levyn menosta. Vaikka kyseessä on tavallaan hiilipaperikopio, bändi tekee homman niin upeasti, että kunniaa on annettava isolla äyskärillä. Vielä kun musiikki iskee tismalleen oman makuhermoni napakymppiin, erittäin positiiviseksihan tämä taas kääntyy.
Debyytillään Wrong tahkosi Helmetiä yksi yhteen. Se teki homman jopa niin tarkasti, että yksittäisten biisienkin esikuvat oli helppo paikantaa. Tällä kertaa bändi tekee periaatteessa saman, mutta etääntyy suorista biisimallinnuksista ja laajentaa autenttista tatsia jopa hiukan erilaiseen materiaaliin. Näin muodoin loistavaan musiikkiin siunaantuu omaa ilmettä, ja se on yhtyeelle todellinen riemuvoitto.
Bändi tahkoaa yrmyä stop-and-go-myllytystään niin vimmaisella ja intensiivisellä otteella, että sitä kuunnellessa ei voi kuin valua mahlaa. Soundit ovat uskomattoman tykit ja soittotatsi on harvinaisen jämerä. Wrong kuulostaa täydellisesti rasvatulta, kummallisia metalliobjekteja vääjäämättömällä höyryllä takovalta koneelta.
Täysistä kirveistä Feel Great jää juuri tribuuttituoksahduksensa vuoksi, vaikka alusta loppuun loistavaa musiikkia tarjoaakin.