Naislaululla varustettu NWoBHM-hevi ei ole enää nykyään kovin tavaton ilmiö, mutta harvassa ovat ne yhtyeet, jotka onnistuvat vakuuttamaan tekemisillään. Pittsburghiläinen Lady Beast onnistuu sekin vain puolittain.
Thrash-kulmainen perinnehevi on sinällään asiallista. Vauhtia on riittävästi, riffimateriaali pääosin kelpoa ja kitarasoundi sopivan rosoinen. Harmonioillakin keulitaan.
Laulaja Doborah Levinen puhdas rekisteri ei kuitenkaan juttele saumattomasti itse musiikin kanssa. Ikään kuin nämä kaksi pääelementtiä operoisivat kokonaan eri levyillä. Kuuntelukokemus jää pakostakin puolitiehen.