Vuonna 2014 saksalaisen Ragen alkuperäiskokoonpano päätti pistää hynttyyt yhteen vuosikymmenten jälkeen. 1990-luvun puolivälissä julkaistun ep:n mukaan nimetty kokoonpano keikkaili pari vuotta festareilla ympäri maailmaa, ja suosio oli taattu.
Vanhat biisit ehkä toimivat, mutta toisin on, kun miehet ovat tehneet kokonaisen uuden albumin. Ensimmäinen häiritsevä seikka on laulaja-basisti Peter ”Peavy” Wagnerin ääni, joka on kokenut melkoisen inflaation sitten 80-luvun kulta-aikojen. Välillä sen kuunteleminen jopa ärsyttää, vaikka parhaina hetkinä suoritus on ihan hyvä. En voi kuitenkaan väittää, etteikö albumi kuulostaisi huomattavasti paremmalta eri laulajan kera.
Solitary Men kattaa kymmenen valitettavan geneeristä metallibiisiä. Aloitusraita Summer’s Winter on lupaava, mutta siihen se sitten jääkin. Odotin edes yhtä kunnon rallia, joka erottuisi selkeästi joukosta, mutta levy on pitkälti tasapaksuista mättöä. Nostan kuitenkin hattua Grave Diggerissäkin soittaneen Manni Schmidtin kitaratyölle. Jos jokin erottuu massasta positiivisessa mielessä, niin miehen soolot.
Kyllähän tätä kuuntelee jos muuta ei ole saatavilla, mutta kuinka monta kertaa? Monessa biisissä on hyviä koukkuja, mutta bändi on ehkä valinnut liian turvallisen lähestymistavan. Mitään kasari-Ragen uudelleensyntymää ei siis missään nimessä pidä odottaa. Nyt ollaan kaukana niistä ajoista.