Läpeensä maskuliinista raskaspörinää – arviossa Boar

Levyarvio julkaistu Infernossa 5/2015.

06.07.2015

Boar
Veneficae
Lost Pilgrims/Mikrofoni/Rämekuukkeli
4_kirvesta

Aiemmilla julkaisuillaan lähinnä pieniin päin ollut Boar rynnistää nyt päälle täyspitkällä. Veneficae ei ole 42 minuutin kestollaan mikään mammutti, mutta yhtyeen nimen mukaista karjumaista jykevyyttä löytyy senkin edestä. Ja juuri näinhän asian pitääkin olla: oululaissorkkien tarpomaksi on helppo haluta uudelleen ja uudelleen ilman että kokemus olisi liian tuskaisa ja uuvuttava.

Yhtye teki viime elokuussa näkemälläni keikalla vaikutuksen energisellä rymistelyllään, jossa oli mukana aimo annos death’n’rollia. Nyt jannut onnistuvat vakuuttamaan myös levyllä, jolla ei kuitenkaan tuoksu niinkään kalma, vaan pikemminkin epämääräinen stonerusva. Meininki on toki edelleen läpeensä maskuliinista raskaspörinää, joka on varustettu ankaralla ja hikeä tihkuvalla svengillä, jota voi nimittää ainakin osittain myös psykedeeliseksi. Boar taitaa myös krautrockista tutun jumituksen, joka luo sopivan vähäisissä määrin käytettynä herkullisen vastakohdan hippeilylle.

Veneficae on melkoisen vastustamaton pläjäys, josta ei ole tarvetta nostaa esille yksilöitä. Levykokonaisuus on realistiselta tuntuva trippi myrkyllisen maagiseen maailmaan, joka haisee ja maistuu makealta. Näin epäilemättä myös livenä, toiseen potenssiin korotettuna.

Lisää luettavaa