Monikansallinen Tau Cross julkaisi pari vuotta sitten varsin mielenkiintoisen esikoisen. Huomiota kerättiin aivan syystä, sillä Amebixin riveistä tuttu basisti-laulaja Rob Miller ja Voivodin rumpali Michael Langevin eivät ole mitään hukkabändien keskinkertaisuuksia. Rytyytys hoitui kokemuksen rautaisella otteella.
Pillar of Fire ei tee tässä kummoistakaan muutosta. Jos jotain, niin kappaleet on vedetty kenties entistäkin ahtaammalle. Nimiraita ja levyn päättävä What Is a Man hidastavat puhtaammille vesille ja ilmassa on jopa haikeutta – apokalyptisen masentavassa hengessä toki –, mutta loput yhdeksän kappaletta pätkitään pääosin keskitempoisissa ja riffiä painottavissa merkeissä.
Tässä on omat etunsa ja haittansa, sillä parhaimmillaan meno on vetävän hypnoottista ja Killing Joken henki on vahva. Paljaaksi riisuttu runko on suhteellisen karkea, ja hakkauksessa on energinen ote. Voivodin kaikuja tästä ei niin kummoisesti löydä, mutta tavallaan Tau Cross on kuin Amebixin erinomaisen Sonic Mass -albumin (2011) yksipuolisempi ja rankempi jatke. Aivan yhtä syviä ja monipuolisia maisemia Tau Cross ei kaivele, eikä levy ole loppujen lopuksi kovin sävykäs, paria ylempänä mainittua poikkeusta lukuun ottamatta.
Sävyttömyys onkin kiekon haittapuoli, sillä riffien pitäisi olla todella hyviä, jotta tätä jaksaisi väsymättä koko 50 minuutin mittansa. Debyytillä lanseeratut ainekset ovat kuitenkin tutusti paikoillaan, joten valmiille faneille Pillar of Fire maistunee mainiosti.