Levy vaatinee pimennetyn huoneen ja vähän suitsukkeita – arviossa Mansion

Julkaistu Infernossa 1/2019.

06.04.2019
Mansion
First Death of the Lutheran
I Hate

Turkulainen Mansion maalaa varsin laajalla paletilla, joskin väriskaala rajoittuu mustan ja harmaan lukemattomiin sävyihin. Kahdeksikon occult rockiin nojaava kauhumatka on ajoittain piinava ja vääristyneen viehättävä, mutta välillä se jää progressivisuudestaan huolimatta vähän tylsäksi.

Bändi tuo mieleen pimeälle puolelle lipsahtaneen Björkin, kotoisen Mana Manan ja aika monen tiukasti jumittavan kraut rock -bändin. Erottava tekijä viimeksi mainituista on solisti Alman sieluun kurottava soundi sekä hänen noitumansa, jotka vievät meidät ”toiselle puolelle” kuin itse Jex Thoth.

Viisi biisiä sisältävä reilut 40-minuttinen kuluu sinällään hämmentävän nopeasti, mikä kertoo mukaansatempaavasta äänimaailmasta. Tämä on sointia, jota voisi suositella melkein kenelle tahansa, joka ymmärtää jotain hyvästä musiikista. Levy vaatinee pimennetyn huoneen ja vähän suitsukkeita. Itse en käyttänyt näitä apukeinoja, joten jäiköhän musiikin teho sen vuoksi vähän vajaaksi?

Lisää luettavaa