Siinä missä Tankard luottaa lagerpohjaiseen mättöön, jenkkiläinen Trappist nojaa touhuissaan sanoituksia myöten hienoihin hipsterioluisiin. Musiikki tosin ei ole mitään hienostelua vaan haiskahtaa enemmänkin kotiämpärissä väännetyltä hiivasotkulta. Toisin sanoen Trappist tarjoaa reippaan väkivaltaista crossoveria, crustia, d-beatiä, räkää ja roisketta. Levyllä on 21 biisiä ja mittaa reilu puoli tuntia, mikä sekin kertonee missä mennään.
Triossa vääntää vanhoja skeneluutia esimerkiksi Infestistä ja Cromista. Tämä saattaa kääntyä kyynikon mielessä niin, että sen takia diili on ehkä saatukin, sillä musiikillisesti tässä ei ole mitään erityistä. Tai ehkä oluthifistelyn yhdistäminen power violence -mättöön on niin mullistava juttu, että Relapsen oli pakko lähteä mukaan.
Levystä jää ristiriitainen fiilis. Välillä ukot jyräävät oikein kunnolla, ja välillä vedetään ihan lipan alta. Tämä on harmi, sillä jälki on parhaimmillaan aika murhaavaa. Väkisinkin tulee mieleen, että hassutellaan nyt, kun siihen on kerran mahdollisuus. Tämän sortin hassuttelijat eivät yleensä pääse autotalliaan pidemmälle.