Carcassin vuonna 1989 julkaistu Symphonies of Sickness on vastuussa paljosta pahasta. Aika ja tyyli huomioiden isolla budjetilla taltioitu klassikko tarjoili yleisölle selkeästi tuotettua ja aikaansa edellä ollutta grindaavaa, verellä ja sisäelimillä hurmostelevaa death metalia.
Ranskalainen Putrid Offal höristi korviaan ja kasasi lukemattomien muiden tavoin rivinsä, eikä tyylistä ole sittemmin lipsuttu. Niukasti levyjä tehnyt bändi hyökkää tuoreella lyhykäisellään aivan kuin 90-luvun alku olisi täällä taas.
Kuuden kappaleen annoksesta löytää puolet uutta ja puolet uudestaan tulkittua vanhaa. Tyyli pysyy kauttaaltaan samana, eli veitsellä leikataan rujosti kaahaavaa ja hurmeista goregrindia. Liha mätänee, anatomiaa tutkitaan ja ruumiita sorkitaan. Keinoina ovat matala korina, korkeampi rähjäys ja asiaankuuluvan terävät riffit.
On vaikea perustella, miksi valtavasta massasta pitäisi kaivella juuri Putrid Offalin oksennukset. Bändi hallitsee asiansa ja tuotanto on sopiva yhdistelmä sekä soittimet erottelevaa selkeyttä että visvaisesti ryöpsähtelevää kaaosta. Kappaleet toistelevat genren oppeja, ja keskimitaltaan alta kolmeminuuttiset hirmuteot sinkoilevat tutun oloisesta kohtauksesta toiseen.
Jos vanha Carcass, Haemorrhage, Dead Infection ja vastaavat puhuttelevat, mikseipä nauttisi tästäkin. Minkäänlaista omaa otetta tai hanakasti päähän jääviä koukkuja ei kannata kuitenkaan odotella.