New Jerseyn Stockholmista isketään oppikirjamaisia säveliä lajityypistä ruotsalainen death metal. Vuodesta 2016 toimineen yhdysvaltalaisryhmän kolmoslevy ryöppyää äänimaailmaa myöten Entombedin, Dismemberin ja Vomitoryn kaltaisten länsinaapurin genrepioneerien hengessä. Keskeisen silauksen levyn ilkeästi rouhiville soundeille on antanut alan monitaiturin Dan Swanön masterointityö.
Kitaristi-laulaja Matt Molinin johtama joukkio osoitti jo edellislevyillään olevansa halvan jäljittelijän sijaan vakavasti otettava toimija. Sama meno jatkuu uutukaisella, jonka kappaleet tarjoavat näkemyksellistä, ryhdikästä ja tehokkaasti syöttävää kuolometallia. Minkäänlaiset erikoistehosteet tai krumeluurit eivät kuulu tälläkään kertaa asialistalle.
Maukkaan painavasti runttaavat ja lumivyöryn lailla päälle tulevat biisit edustavat Molinin L-G Petrovista muistuttavaa örinätulkintaa myöten vanhakantaista death metalia – niin hyvässä kuin pahassa. Loppua kohti mentäessä paatuneinkin kuolofani saattaa alkaa kaivata variaatiota ja yllätyksellisempiä koukkuja. Ammattitaitoisesti sovitettu ja tuotettu jälki ei kuulosta missään vaiheessa huonolta, mutta liika samailmeisyys kangistaa pidemmän päälle.